Minna Henriksson, Ralf Homann ja Manuela Unverdorben - Rauhan paikka on rakennustyömaa
“Maailman rauha" on kadonnut. Vielä vuosi sitten se sijaitsi näkyvällä paikalla veden äärellä Helsingin Hakaniemessä. Mihin veistos päätyi? Kansainvälinen taidekollektiivi lähtee etsimään sitä. Onnistuvatko he? Silkkipainovedokset ja haastattelutallenteet Kalasataman seripajan Paja galleriassa kertovat taiteilijoiden matkasta maailmanrauhaa etsimässä.
"Maailman rauha" eli "Миру - мир!" (Rauha maailmalle) on taiteilija Oleg S. Kirjuhinin(1929-1991) pronssiveistos, jonka Moskovan kaupunki lahjoitti Helsingille vuonna 1990. Suomi oli kunnostautunut siltana idän ja lännen välissä ja Helsingissä järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK) vuonna 1975. Huippukokouksen tuloksena syntynyt Helsingin päätösasiakirja oli tärkeä askel kylmän sodan lopettamiseksi edistämällä liennytystä.
Monille “Maailman rauha" edusti suomettumisen aikakautta, mutta toisille se oli vetoomus rauhan ja kansainvälisen yhteistyön puolesta - olihan se Helsingin ainoa julkisessa tilassa oleva veistos, jossa on kuvattuna henkilö Afrikan mantereelta. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, veistoksesta tuli nopeasti Helsingin julkisessa tilassa harvinainen ja voimakas manifesti Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen lopettamiseksi ja solidaarisuuden osoitukseksi Ukrainaa kohtaan. Veistokseen ja sen jalustaan kiinnitettiin sodanvastaisia plakaatteja ja Ukrainan lippuja. Veistos poistettiin 8. elokuuta 2022 ja kuljetettiin proomulla "salaiseen paikkaan" lupausten saattelemana, että se palaa Hakaniemeen rakennustöiden päätyttyä. Paluu näyttää epätodennäköiseltä, sillä siitä päättää Helsingin kaupunginvaltuusto, joka aiemmin tänä kesänä osoitti vastenmielisyytensä viittauksille neuvostoaikaa kohtaan päättämällä nimetä Lenin-puiston uudelleen (uutta nimeä ei ole vielä ilmoitettu, voimme vain arvailla mikä se on!). Päätös on linjassa uuden, myös muissa Suomen kaupungeissa omaksutun julkisen tilan politiikan kanssa, jonka mukaan Suomen historian menneistä aikakausista muistuttavia julkisia veistoksia on alettu poistaa.
Haastateltavana ovat olleet kansanedustaja Veronika Honkasalo, ministeri Jaakko Iloniemi, Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro, taidehistorioitsijaAleksandra Oilinki ja HAM Helsingin taidemuseon julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola.
Maailmanrauhaa etsimässä!
Minna Henriksson (Helsinki) työskentelee taiteilijana monipuolisesti, kuten maalauksen, linoleikkauksen ja tekstin parissa. Hänelle myönnettiin vuonna 2017 Wienissä Anni ja Heinrich Sussmann -palkinnon demokratiaan ja fasisminvastaisuuteen sitoutuneesta taiteellisesta työstä. Henriksson on opiskellut taidetta Brightonissa, Helsingissä ja Malmössä ja on asunut useita vuosia Kaakkois-Euroopassa. Osana hänen taiteellista toimintaansa hän on seurannut muistamisen politiikkaa Suomen julkisessa tilassa yli kymmenen vuoden ajan.
Ralf Homann (München) on kiinnostunut julkisen tilan aktivoinnista. Teoksissaan Homann tutkii tiedon narratiiveja. Hän on opiskellut kuvanveistoa Münchenissä ja ollut residenssitaiteilijana Firenzessä, Grazissa, Tukholmassa, New Yorkissa, Bangaloressa ja Baselissa. Vuosina 1999-2007 Homann toimi professorina Weimarin Bauhaus-yliopiston media-osastolla.
Manuela Unverdorben (München) on kiinnostunut taiteellisesta tutkimuksesta, kollektiivisista projekteista, piirtämisestä ja kultauksesta. Opiskeltuaan maalausta Münchenissä hän on ollut vierailevana taiteilijana muun muassa Tokiossa, Helsingissä, Tukholmassa ja Grazissa. Hän opettaa Münchenin taideakatemiassa.